On tänään onnellinen...

Vaikka tolkuton valvominen väsyttää ja usein itkettää, jaksaa sitä olla onnellinen...

...miehestä, joka patistaa nukkumaan illalla kahdeksan aikaan ja hyssyttää kitisevää pientä sylissään parin tunnin ajan että väsynyt äiti saa edes yhden unipätkän yössä.

...äidistä, joka pyytämättä tuli hakemaan rasittavan koiran pariksi tunniksi hoitoon. Koiralla on kai valeraskaus kun se uikuttaa ja ulisee itkevän vauvan ja kaikkien vinkulelujensa perään.

...kahdesta pienestä ja kauniista lapsesta, jotka vaativat paljon mutta ovat ihanimmat otukset koko maailmassa.

...siitä että pieni ihminen pärjää rintamaidolla ja kasvaa reippaasti. Tyttö on jo kuukauden, mutta painaa silti puoli kiloa vähemmän kuin isosiskonsa syntyessään, hassua.

...ihanista puolitutuista. Joka kerta kun menen ulos koiran tai tyttöjen kanssa, on aina joku kysymässä voinnista, ihmettelemässä mun pirteyttä ja jaksamista (en ees ole pirteä). Ja jos pääsen ulos ihan itekseni (kuten eilen kun miehen kotiuduttua pujahdin puoleksi tunniksi ulos ruokakauppaan) vilkutellaan ja heilutellaan ja kysellään kuulumisia silloinkin, eli ei ne pelkästään ole kiinnostuneita mun ihanista tytöistä tai kohelista koirastani.

...siitä että asuu aivan keskustassa niin että pääsee puolessa tunnissa käymään parissakin kaupassa. On se vaan niin ihanaa kun kauppakeskukset ja palvelut on korttelin päässä (jos sitä salaa toivoisi että pääsisi huomenna vauvakinoon sinne korttelin päähän).
...siitä että pieni ihminen kehittyy ja oppii uutta. Niin paljon että neuvolassa sitä oikein ihmeteltiin. Mä kuvittelin että on normaalia että kuukauden ikäinen hakee katsekontaktia...

...rakkaasta, uteliaasta esikoisesta. Ja vaikka kuulemma jokainen äiti sanoo näin, olen sitä mieltä että tuo esikoinen on älykkäin, kaunein ja taitavin lapsi, jonka olen tavannut. Sori vaan kaikki tutut äidit.
...esikoisen sosiaalisista taidoista. Hän on vaan niin etevä ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Viikonloppuna vanhempien kummitytön synttäreillä annettiin kaikille lähtöhalit.

...siitä että esikoinen on niin hyvä isosisko. Hän on aina hoivaamassa ja pussaamassa vauvaa.

...blogin lukijoista, joilta saa hyviä vinkkejä.
...siitä että ystävänä on niin taitava valokuvaaja (kiitos vaan Tanja näistä kaikista kuvista).

...ihanista ihmisistä, jotka pitävät mut suklaassa. Kotiin on tullut mokkapaloja, sacherkakkua, suklaakakkua ja suklaata (kiitos kälyt, kummi, iskä ja Ellis).

...maitohappobakteereista (äidille+vauvalle) ja Cuplatonista, joiden yhdistelmä on vähentänyt koliikki-itkut niin että niitä tulee enää 5-6 tunnin välein. Silloinkin enää sellaisina vajaan parin tunnin kestoisina. Jos tää tästä vähitellen...

...siitä että tulee kevät. Lumet sulaa ja vaunuilla pääsee taas helposti liikkumaan.