sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

#23 - The Book Thief

Lauantaiaamuna oli taas treffit Tennispalatsin kakkossalin kanssa. On se vaan jotenkin... erityinen.



Finnkino kertoo taas perusjutut:
Kirjavaras
The Book Thief (2013)
Lajityyppi: Draama
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ensi-ilta: 4.4.2014
Kesto: 2h 12 min
Ikäraja: 12 
Kirjavaras (The Book Thief) perustuu Markus Zusakin samannimiseen menestysromaaniin. Se kertoo nuoresta ja rohkeasta Liesel-tytöstä, joka lähetetään asumaan sijaisperheeseen Saksassa vellovan toisen maailmansodan vuoksi. Tyttö oppii lukemaan perheen rohkaisemana ja heidän kotinsa portaiden alla asuvan juutalaisen Maxin tukemana. Lieselle ja Maxille sanojen ja mielikuvituksen antamasta voimasta tulee pakotie sodan varjostamassa ajassa. 
Tätä leffaa olin odottanut. Kauan. Enkä oikein tiedä miksi. Ekasta trailerista asti olen ollut koukussa. Itse kirjaa en ole lukenut. Väitän, että tähänkin leffaan oli liian suosiolliset olosuhteet a.k.a. Se näytettiin Tennarin sali numero 2. Se rintakehässä asti tuntuva Finnkinon mainosjytinä vaan sulattaa mut joka kerta...

On elokuvia, joiden näyttelijät ovat sellaisia, jotka saavat katsojan kiinnittämään huomionsa kaikkeen epäoleelliseen. Ja sitten on tällaisia elokuvia, joissa oikeasti uskoo tytön olevan Liesel. Tässä oli myös paljon sympaattisia hahmoja. Monissa leffoissa on paljon ilkeitä/pahoja/pettäviä tyyppejä, mutta tässä tuntui olevan melkein pelkästään hyviä. Jos (ja tässä tapauksessa kun) näyttelijät ovat hyvin -> elokuvaan eläytyy, nousevat tunteet pintaan. Silloin sitä niiskuttaa hahmojen mukana eikä pyörittele silmiään ja laske kuinka monta kertaa sama statisti kävelee taustalla edestakaisin.

Luulen, että juuri se että tämä leffa on tehty kirjan pohjalta, oli se mikä vähän vaivasi koko elokuvaa. Kuvallisessa kerronnassa pitää olla matalia ja korkeita kohtia. Hitaita ja nopeita kohtia. Muuten se on vähän tasapaksua. Tämä oli kuin dieselveturi. Puksutti tasaisesti eteenpäin. Silti se veti mukaansa. Liikutti. Kosketti.

Mutta koska minä olen minä, oli tässäkin pieniä asioita, jotka pistivät silmään. Tai korvaan. Mutta ne oli pieniä juttuja (esim. "soccerball"... ei niin vain sanota, jos tyypit puhuvat saksaa). Saksasta puheenollen, oli hauska huomata että vaikka kieli vaihtui englannista saksaan, ymmärsin kaiken. Hassua. Olin kuvitellut, että saksankieli oli jo kokonaan unohtunut.

Ei kommentteja: