Päätin kirjoittaa taas elokuvasta. Ihan muuten vaan. Tai no en ehkä ihan muuten vaan. Oikeasti minua pelottaa tämä iltapäivä (menen pienkoneen kyytiin lentämään) ja yritän keksiä tapoja, joilla saan ajatukset muualle.
Kävin katsomassa Ex Machinan. Tässä virallinen traileri heti alkuun:
Leffassa oli periaatteessa vain kolme (tai neljä) hahmoa, mikä oli erikoista. Oli nörtti, sen erakoitunut outo pomo ja testattava tekoäly-robotti Ava. Alussa vilahti pari työkaveria ja helikopteripilotti (ja taas ne ajatukset livahti sinne pienkonelentoon, aargh). Ja oli siellä pomon lukaalissa myös hiljainen ja alistettu kodinhoitaja/kokki/miellyttäjä.
Caleb (se nörtti) voittaa firman arpajaiset ja pääsee tapaamaan toimitusjohtajaa. Toimari on ihailtu nero, joka asuu hevonkuusessa. Keskellä ei mitään. Helikopterilla sinne lennetään tuntikausia metsän yli ja perillä Calebin pitää rämpiä vielä laukkunsa kanssa maastossa hetki. Tässä vaiheessa aloin taas miettimään logistiikkaa. Miten ruokahuolto yms. hoidetaan, jos perille on noin vaikea päästä? Ja muutenkin tuo koko kuvio, että yksi ihminen pystyisi kehittämään tekoälyn ihan itsekseen, tuntuu oudolta. Ja vielä oudompaa on se, että sama hemmo myös kasaa täydellisen robotin siihen ympärille. Tai ehkä leffa tapahtuikin jossain tulevaisuudessa, jossa tuollainen robotin vaatima teknologia on arkipäivää. Tuskin.
Heti muuten kun Ava esiteltiin, aloin pohtimaan ketkä kaikki leffassa olivat oikeasti robotteja. Ja tietenkin jossain vaiheessa epäilin kaikki roboteiksi :) Mutta pitäisi luottaa siihen intuitioon. Kaikki oli lopulta juuri niin kuin alussa oletinkin.
Tässä elokuvassa oli ahdistava äänimaailma. Kun scifi ja jännitys tungetaan yhteen, tulee pelko teknologista ylivaltaa kohtaan. Ja vaikka tässäkin kaikki oli visuaalisesti hyvin rauhallista, oli joihinkin kohtauksiin luotu musiikilla/äänellä painostavan ahdistava ympäristö. Ja minä hölmö pelkuri peitin silmät vaikka olisi pitänyt peittää korvat.
Tekisi mieli pohtia ääneen tuota leffan ympäristöä. Sitä miksi kaikkialle piti olla rajoitettu kulku. Siitä miksi puhuttiin ikkunattomista tiloista, mutta miksi osa tiloista oli maan päässä ja suurilla ikkunoilla varustettu. Mutta en pohdi. Sanon sen sijaan, että hienosti oli valittu näyttelijät. Nörtti oli sopivan pelokkaan oloinen, pomo kiehtova sekoitus erakkoa ja piilotettua aggressiivisuutta sekä Ava (siinä muuten taas yksi taitava ruotsalainen)ihanan tyhjä kangas, jota vuorotellen sääli ja pelkäsi.
Nautin elokuvasta. Se oli sopivan... vaativa/kiehtova/jännittävä-mutta-rauhallinen ja pisti (taas) ajattelemaan tekoälyä. Salaliittoteorioiden suurena ihailijana uskon (ja pelkään) että teknologiassa (ja geeniteknologiassa) ollaan jo pitkällä. Ettei kaikki ole siltä mitä näyttää.
Nyt lopetan jorinat ja alan panikoimaan lentoa. Etsin lipun ja kaivan koordinaatit kartalta. Hui. Äitini ei muuten yhtään osaa helpottaa tätä pelkoa. Se kysyi puhelimessa, että olenko korottanut vakuutuksia lentoa varten..!!??
1 kommentti:
Tämä oli tosi hyvä leffa mun mielestä! Se sai ajattelemaan koko ajan, yhtään passiivista hetkeä ei katsoessa päässyt tulemaan, vaikka itse elokuva olikin tosiaan aika rauhallinen ja jotenkin pelkistetty. Ja minäkin epäilin kaikkia roboteiksi! Se oli varmaan tarkoituskin. Lisäksi on pakko sanoa, että Ava oli todella kaunis. En tiennytkään, että kyseessä oli ruotsitar, onpa hyvä saada knoppi haltuun.
Leffan loppu on mulle aina erityisen tärkeä ja tämän lopusta tykkäsin todella paljon. (Vaikka ihmettelinkin, että miten se onnistui noin vaan, ilman kysymyksiä...) Harmittaa aina, jos muuten hyvä elokuva pilataan vääränlaisella tai liian pitkälle viedyllä lopetuksella. Onneksi tässä ei käynyt niin, vaan just oikein.
Mahtavaa, että kirjoittelet taas leffoista pitemmin! Ja toivottavasti oli hauska lento! :)
Lähetä kommentti