Tarinaa haalareista.

Minä olen niitä (ärsyttäviä) ihmisiä, jotka tykkäävät etsiä tietoa ja kokemuksia netistä, mutteivat itse kerro mitään. Päätin tehdä poikkeuksen ja jorista haalarista. Anteeksi jo etukäteen kaikille lapsettomille.

Aikanaan Pennosen ensimmäinen haalari oli serkulta peritty. Sen jälkeen kun termiitti lähti liikkeelle, on kasvu ollut sen verran vauhdikasta ettei serkuilta enää ehditä periä haalareita. Tai jos ne meille asti tulevat, ovat ne jo liian pieniä. Eli joka kesä (kyllä, talvihaalari pitää mun logiikalla ostaa kun on vielä hiki) sen jälkeen on haalaria metsästetty.

Aluksi oli aivan sama millainen haalari meille tulee. Kunhan on järkevän hintainen (lue "halpa") ja suhteellisen siedettävän näköinen. Kolme ensimmäistä vuotta oli käytössä H&M:n haalari (ei siis sama haalari, vaan joka vuosi uusi). Ensimmäisenä haalarinostovuotena (onko tää edes sana?) bongasin H&M:ssä pinkki-mustan nätin haalarin ja ostin sen samantien. Haalari oli hyvä ja nätti ja kestävä. 

Seuraavana vuonna ostin heiltä vastaavan haalarin heti kun ne heinäkuussa (hahahehe) ilmestyivät. Enkä miettinyt asiaa sen enempää. Haalarista kuitenkin irtosivat jalkaremmit heti ensimmäisessä käytössä. Ja värityskin oli hieman outo (pinkkiä ja tummempaa punaista). Suututti vähän. 

Seuraavana vuonna jo pohdin tosissani että millaisen haalarin ostan. Luin keskustelupalstoja ja kyselin tutuilta. Tutuilla käytössä olleet Reimatecin ja Ticketit olivat polvista yhtä kuluneet kun halvemmatkin merkit. Ja kotihoidontuella en vaan raaskinut maksaa 150euroa haalarista kun siitä ruåttalaisesta ketjusta sai samalla hintaa kolme haalaria. Ostin siis taas henkkamaukkaa. Tällä kertaa jalkaremmit irtosivat ennen kuin haalari oli käytössä edes. Penni huomasi haalarin naulakossa ja halusi sen alas 

ja roikkui jalkaremmeissä niin että ne irtosivat.

Jokaisena näinä kolmena vuotena ovat haalarit myös kuluneet. Ei nyt ihan puhki, mutta melkein. Ja kuluminen ei ole osunut polviin, vaan polvien kohdalle sisäsaumoihin. Onneksi haalareihin on olemassa liimattavia paikkalappuja. Ne tosin ovat mustia, joten ne eivät auta noihin henkkamaukan outoihin uusiin väriyhdistelmiin.

Tänä vuonna heräsin taas talvivaatteisiin kun henkkamaukan kuvasto saapui. Ja taas niiden haalari oli ruma!?? Toki siellä on nättejäkin värejä (mustat/ruskeat/turkoosit), mutta kun prinsessa tahtoo pinkkiä... Ja kun arkiaamuina kaikki menee pieleen, on näppärää että edes haalari on kivan värinen. En edes halua miettiä millaista olisi kiukuttelevalle lapselle pukea haalari, jota hän inhoaa...

Siispä haalarinmetsästykseen vei tie. Netistä katselin. Kappahlilla oli nätti (mustaa ja pinkkiä) ja sopivan musta polvista että olisi tarvittaessa helppo paikata mustalla liimapaikalla. 

Kävin katsomassa tuota Kappahlin pukua kaupassa ja se oli jotenkin pettymys. Ja nuo vetoketjulistat olivat tummansinisiä sisäpuolelta. Voi miksi???

Selailin myös Stadiumin haareita, mutta niissä pinkit versiot olivat jotenkin kumman kirjavia. Tätäkään en ymmärrä. Miksi tehdään mustina tai turkooseina nättejä, mutta sitten pinkeistä tehdään törkeän kirjavia ja mauttomia...

Pienemmällä tytöllä on käytössä (lainaan saatu) Polarnin välikausihaalari ja koska se on sopivan yksinkertaisen näköinen ja toimiva, päätin katsoa heidän haalariaan. Väri oli sopivan pinkki (kelpasi myös lapselle kuvan perusteella), mutta muuten tuo näytti oudolta. Miksi vetuketjulista on taas sininen?? Miksi hihansuut ja lahkeensuut on rypytetty rumasti? Ne saavat koko haalarin näyttämään halvalta (tällaisen pussimaisen osaisin varmaan itsekin ommella).

Kävin tätäkin katsomassa paikan päällä ja alkoi ahdistaa. Miten niin kallis haalari voi olla niin "oikaistun" näköinen. Se näytti kaupassa säkiltä. Ja kauppaan se jäi.

Kampissa oli POPin vieressä joku toinen lasten kauppa ja siellä roikkui oven suussa Zapp. Oli pakko käydä hiplaamassa. Se oli nätti. Ja tuntui sormiin niin ohuelta etten uskonut sen olevan talvihaalari.

Kotona tutkin haalaria Reiman sivuilta ja ihastuin. Ja kun vaativa 4-vuotias hyväksyi haalarin. Klikkasin. Tilasin 150 euron haalarin!! Järkytyin. Toivottavasti se nyt sitten kestää.

Aina aiemmin Reiman haalarit ovat olleet niitä mauttomimman näköisiä. Niissä on ollut ala- ja yläosa eriväriä ja hassu kiristysnauha vyötäröllä. Tämä yllätti. 

Tänään se tuli postin kautta kotiin. Ja oli ihana. Hauska. Vuori on neonpinkki. 4-vuotias kikatti se päällään tyytyväisenä. 

Oliskohan niitä ollut koossa 170cm? Minäkin tahdon...