Lahtelainen. Legot.

Eilen näin Putouksesta pätkän. Pätkän, jossa esiteltiin uudet sketsihahmot. Siellä oli yksi epähauska hahmo, joka kuulemma oli "Lahdesta". Suututti. Ei kukaan ole Lahdesta. Jos sieltä on, on "lahest".

Vaikka olen asunut nyt kaksi ja puoli vuotta pääkaupunkiseudulla, kuvittelen olevani lahtelainen. Aina kun puhutaan helsinkiläisistä, en ymmärrä niillä jutuilla tarkoitettavan myös minua. Olisi kai aika vähitellen opetella...

Ulkopuolisen silmin tämä kaikki on yhtä aluetta. En eilenkään tajunnut, että kun mennään junalla Myyrmäkeen siirrytään "toiselle alueelle". Ja että olisi pitänyt osata ostaa seutulippu. Miksei tuollaisista asioista kerrota junasta?

Piti kirjoittaa Legoista. Eksyinkin aiheesta.

Lähdettin tyttöjen kanssa eilen Myyrmäkeen, koska siellä järjestettiin Lego-tapahtuma. Tapahtuma olisi mennyt minulta aivan ohi, ellei Suski olisi siitä kertonut. Ei ehkä ollut kovin fiksua lähteä matkaan ilman eväitä ja ilman selvää kuvaa siitä minne ollaan menossa. Vaikkei paikalliset osanneet meitä neuvoa, löydettiin perille. Moni muukin tahtoi rakentamaan. Jono ovella kesti 30 minuuttia ja kun päästiin sisälle, olivat rakennusalustat loppuneet. Mutta päästiin me sisään ihmettelemään legoja. Myytävät Legotkin olivat aika vähissä, eikä etukäteen mainostetuista keräilykappaleista näkynyt vilaustakaan. Penni olisi halunnut kahviosta välipalaksi "pinkin munkin", mutta nekin loppuivat kesken. Ehkä olisi pitänyt mennä heti aamusta.