keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Mad Max - Fury Road

Lallatilaa. Mad Max. Minulle Mad Maxit ovat olleet vain leffoja muiden joukossa, mutta viime aikoina olen saanut kuulla sen verran hehkutusta tästä leffasta, että oli pakko hieman innostua.



Fury Road on hiekkaa ja takaa-ajoa. Se on loputon määrä hikisiä, epämuodostuneita, mielipuolisia ja epätoivoisia miehiä sekä muutama mallimittainen ja sisukas nainen. Elokuva on täynnä pieniä yksityiskohtia, custom-autoja, koomisia nimiä, outoja keksintöjä, kauniita maisemia ja muutenkin kaikkea häkellyttävää.

Olen yrittänyt kirjoittaa tästä leffasta nyt jo neljänä iltana. Mutta se ei onnistu. Aina kun avaan koneen ja yritän kirjoittaa, päädyn lukemaan lisää. Niin paljon ajatuksia ja kysymyksiä herää, että on pakko käydä "vähän" lukemassa. Ja sitten kello onkin paljon ja silmät painuvat kiinni. Harvassa elokuvassa on näin paljon yksityiskohtia ja asioita, jotka mietityttävät puoli viikkoa leffan jälkeenkin. Nyt kuitenkin päätin, että sohellus seis. Istun tässä ja kirjoitan. Tarkoitus kun on saada oma mielipide ulos, eikä tehdä mitään tutkielmaa Mad Maxistä.

Koko elokuva sijoittuu mystiseen aikaan tulevaisuudessa, jossa lähes kaikki on menetetty. Toivo myös. Vedestä on pulaa, ruoasta on pulaa, inhimillisyydestä on pulaa. Vain pahat ja röyhkeät pärjäävät. Vain muutamalla on energiaa ja sisua etsiä parempaa elämää. Loput ovat tyytyneet osaansa.

Jos pitäisi lyhyesti kertoa mistä elokuva kertoo, sanoisin että takaa-ajosta. Ja jos pitäisi kertoa kuka on pääosassa, sanoisin että Furiosa. Siinä on kuulkaa tiukka täti. Furiosa on ärsyttävän kaunis ja kadehdittavan määrätietoinen. Hänellä on karismaa, sisua ja röyhkeyttä, joita pyöristää sopivasti herkkyys ja toivo paremmasta.

Kirjoitin äsken tarinaa leffan pahiksen Immortan Joen "vaimoista". Tuhosin kuitenkin kaiken (jotten pilaa leffaa keltään) ja kerron vain että neitoja näytteli joukko tuttuja naisia - on mm. mallia ja muusikoiden (Elvis, Lenny Kravitz) jälkeläisiä.

Tekisi mieli kirjoitella kaikenlaista, mutta on parempi että menette itse katsomaan, sillä teidän pitää nähdä eräs liekkikitaristi. Teidän pitää hihitellä koomiselle uskonnolle ja nähdä mitä kromisuihkeella tehdään. Teidän on opittava miksi ja milloin sanotaan "keskinkertaista". Samalla tutustutte sotapoikiin, yleisiin luovuttajiin ja alatte miettimään miksi on olemassa luotifarmi ja bensakaupunki.

Lopetan tarinan tähän. Tai ehkä kerron vielä sen pienen yksityiskohdan, että tämä oli toistaiseksi paras näkemäni leffa tänä vuonna. Visuaalisesti karun kaunis.









1 kommentti:

Anski kirjoitti...

Ehdottomasti vuoden parhaimpia leffoja. Ja pakollinen leffassa nähtävä, kaikki takaa-ajot ja räjähdykset tuskin toimivat niin hyvin tv-ruudulta. Itsekin ihailin leffan kaikkia yksityiskohtia ja miten ne kertoivat niin hyvin maailman tunnelmasta ja historiasta ja eri hahmojen persoonasta. Tykkäsin tosi paljon kans leffan maskeerauksesta, puvustuksesta yms, ihan mahtavaa käsityötä.